Istun hiljaa
vain peili kasvojani kuvastaa
kuin feeniks
synnyin kuoleman tuhkasta
Peili yksin näkee sisääni
tietää salaisuuteni
toverini, veli
Huudan kaipuuni taivaisiin
metsään tahdon
luontoon takaisin
Jätän kaiken, unohdan kaiken
lähden pois, usko pois
päätökseni vaikein
Ei tuu meikäläisestä runoilijaa!! :D
VastaaPoistaOlihan tässä runossa itua! Ehkä kaikki kielikuvat eivät ole kovin omaperäisiä, mutta kyllä ne tässä runossa osoittautuvat ihan toimiviksi.
VastaaPoistaJouni P.
Ei hassumpi runo!
VastaaPoistaRytmitys toimii ihan hyvin ja ajatustakin siinä on!
Lyriikka ei ole kuitenkaan se helpoin laji kirjoittaa.
Kaunishan tämä on. Selvästi kytköksissä edelliseenn kirjoitukseesi kuten tavoitteena olikin.
VastaaPoistaPidin tosta viimisestä kappaleesta, oli mielenkiintone rytmitys jne.
VastaaPoista